Mauri Marttunen
Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön pitkäjänteinen tuki on mahdollistanut pian 40 vuotta jatkuneen seurantatutkimuksen ”Stressi, kehitys ja mielenterveys (TAM)” (https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/stressi-kehitys-ja-mielenterveys-tam) toteuttamisen. Tutkimuksen aloitti professori Hillevi Aro ja siinä on seurattu vuodesta 1983 lähtien yhtä tamperelaiskoululaisten ikäluokkaa (2194 henkilöä) 16-, 22-, 32-, 42- ja 52-vuotiaana. Tutkimus toteutetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja siirryin sen johtajaksi Vuonna 2009 hankkeen pitkäaikaisen vetäjän professori Hillevi Aron jäädessä eläkkeelle.
Tutkimuksen tarkoituksena on ensisijaisesti tutkia mielenterveyden kehittymistä elämänkulussa. Mielenterveyttä tutkitaan toisaalta mielenterveysoireilun, kuten masennus- ja ahdistusoireiden, toisaalta positiivisen mielenterveyden ja voimavarojen, kuten itsetunnon, merkityksen kokemisen ja sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Keskeisenä lähtökohtana on stressitilanteiden, kuten perhetilanteiden muutosten tai muiden kuormittavien elämäntapahtumien, merkitys mielenterveydelle sekä se, millaiset henkilökohtaiset ja sosiaaliseen ympäristöön liittyvät voimavaratekijät edesauttavat stressinhallintaa ja siten ehkäisevät stressin muuntumista pysyviksi fysiologisen tason tiloiksi, jotka ilmenevät tyypillisesti psykosomaattisen oireiluna.
Tutkimuksen vahvuuksina on pitkän seuranta-ajan lisäksi lähes koko ikäluokan Tampereen alueella kattava lähtöaineisto. On hienoa, että suurin osa tutkittavista on halunnut jatkaa mukana tutkimuksessa kaikkien näiden vuosien jälkeen ja 89 % on osallistunut 16-ikävuoden jälkeen ainakin yhteen seurantavaiheeseen. Vahvuutena on myös ollut alusta asti holistisena jatkunut lähestymistapa ihmisen elämään. Tutkimusaineisto mahdollistaakin monitieteisen lähestymistavan esimerkiksi kansanterveystieteen, sosiaalipsykiatrian, psykiatrian ja elämänkulkututkimuksen alueilla.
Hankkeessa on tähän mennessä tehty lukuisia tieteellisiä julkaisuja ja useita väitöskirjoja. Pääteemoja ovat olleet sosioekonomisen aseman, perhesuhteiden, kroonisten sairauksien, psykosomaattisten oireiden, psykososiaalisten resurssien ja päihteidenkäytön yhteydet mielenterveyteen ja hyvinvointiin elämänkulussa.
Tehtyjen tutkimusten keskeisimmät tulokset ovat tähän mennessä osoittaneet, että valtaosa tutkittavista on selvinnyt eri ikävaiheiden kehitystehtävistä ja haasteista hyvin. Ihmisen kasvuun, kehitykseen ja kasvuympäristöön näyttää kuitenkin liittyvän riskitekijöitä, jotka voivat uhata hyvinvointia ja vaikuttaa pitkälle elämään. Tämä näkyy esimerkiksi tutkittaessa itsetunnon kehitystä nuoruudesta keski-ikään. Kehitys nuoruudesta aikuisuuteen on pääosin myönteistä ja itsetunto paranee, kun nuoruuden epävarmuudesta siirrytään hallitsemaan aikuisuuden rooleja. Toisaalta itsetunnossa jo nuoruudessa havaittavat erot, esimerkiksi koulumenestyksessä, näyttävät jatkuvan aina keski-ikään asti. Havainnot ovat ajankohtaisia ajatellen keskustelua koulutuksen merkityksestä ja kouluissa tehtäviä uudistuksia.
Toisaalta nuoruuden riskitekijät voivat vaikuttaa elämänpolkuihin ja valintoihin, joilla puolestaan on pitkäaikaisia vaikutuksia hyvinvointiin. Lapsuuden perheen suhteilla havaittiin yhteys keski-iän mielen hyvinvointiin ja erityisesti, että tämä yhteys perustui suurelta osin jo nuoruudesta liikkeelle lähteneisiin lisääntyneen alkoholin käytön ja psyykkisen pahoinvoinnin polkuihin.
Tällä hetkellä, viimeisimmän seurantavaiheen valmistuttua 2019, tutkimustyössä on ollut erityisen aktiivinen ja innostunut vaihe. Keskeisinä teemoina ovat mm. päihteiden käytön ja mielenterveyden pitkittäisten kehityskulkujen limittyminen toisiinsa elämänkulussa sekä lapsuuden perheessä koettujen huono-osaisuustekijöiden heijastuminen aina myöhäiseen keski-ikään saakka.
Erityisen ajankohtainen aihe on nuoruuden psyykkisten oireiden ja voimavarojen yhteys vanhemmaksi tulemiseen ja vanhemmuuden positiivinen vaikutus keski-iän mielen hyvinvointiin. Huolimatta perheiden pikkulapsivaiheen kiireestä ja kuormittuneesta arjesta vanhemmuus näyttää yhdistyvän myönteiseen kokemukseen mielekkyydestä. Gyllenbergin säätiön tukemien aihealueiden ytimessä on stressi-coping-tutkimus, jossa olemme tutkineet, miten tunnesyöminen ja alkoholin käyttö stressireaktioina muodostuvat elämänkulussa riskitekijän ylipainolle.
Tutkittavat ovat nyt myöhäisessä keski-iässä ja tutkimuksessa avautuu lukuisia uusia mahdollisuuksia tarkastella ihmisen terveyttä, hyvinvointia ja elämänkulkua. Seurantaa on mahdollista jatkaa vielä eteenpäin tutkittavien ikääntyessä. Tällaisen ainutlaatuisen jatkuvuuden saavuttaminen vaatii sitoutumista niin tutkijoilta kuin rahoittajiltakin ja on hienoa, että Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö on halunnut olla mukana luomassa tällaista kansainvälisestikin arvokasta tutkimusta.
Oma tutkijan urani alkoi 1980 -luvun lopulla nuorten itsemurhien taustatekijöitä koskeneella väitöskirjatyöllä laajassa kansallisessa itsemurhien ehkäisyprojektissa. Myöhemmin olen tutkinut laajasti nuorten mielenterveysongelmia, niiden yleisyyttä, taustatekijöitä, ja hoitoa. Erityinen kiinnostukseni on liittynyt depressioon ja sen ennusteeseen. Tätä taustaa vasten on luontevaa liittyä tutkimukseen mielenterveyden kehittymisestä elämänkulussa yhtäältä mielenterveysoireilun ja toisaalta positiivisen mielenterveyden ja voimavarojen näkökulmasta.
Esitän koko tutkimusryhmän puolesta lämpimät ja sydämelliset kiitokset Signe ja Ane Gyllenbergin säätiölle!
Mauri Marttunen
Professori (emeritus), Helsingin yliopisto
Tutkimusprofessori (emeritus) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
