Tiedon kasvot - Hasse Karlsson: “Viimeinen porukka, jolta kannattaa leikata, on stressille altistuneet lapsiperheet”
Artikkeli on osa Gyllenbergin säätiön Tiedon kasvot -juttusarjaa. Sarjassa esitellään tutkijoita ja yliopistoja, joille säätiö on myöntänyt professuurin tai lahjoituksen.
Turun yliopistossa työskentelevä Karlsson vetää vuonna 2010 aloitettua FinnBrain-tutkimushanketta, joka perehtyy muun muassa varhaisen stressin vaikutuksiin lapsen kehitykseen ja terveyteen. Hankkeen on tarkoitus jatkua useita vuosikymmeniä.
“Viisivuotiskäynnillä lapselta kysyttiin, mitä hän harrastaa. Hän vastasi, että FinnBrain-tutkimusta”, Turun yliopiston professori Hasse Karlsson kertoo ja hymähtää.
Se on yksi hänen suosikkimuistojaan vuonna 2010 aloitetusta ainutlaatuisesta FinnBrain-tutkimushankkeesta, jossa selvitetään muun muassa varhaisen liiallisen stressin vaikutusta lapsen kehitykseen ja terveyteen. Integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Karlsson on hankkeen perustaja ja tutkimuksen vastuullinen johtaja.
FinnBrain-hankkeen tarkoitus on jatkua useita vuosikymmeniä, eli siihen osallistuvat lapset kasvavat teineiksi ja aikuisiksi tutkimuksen edetessä. Tutkijat tapaavat lapsia siis siihen pisteeseen asti, että se alkaa tuntua harrastukselta. Kevääseen 2024 mennessä hankkeessa on kerätty kolme aikapistettä eli kolmen vuoden ajanjaksoa, joiden aikana on tutkittu kokonaisvaltaisesti lasten somaattista ja neuropsykologista terveydentilaa ja kehitystä.
“Haluamme ymmärtää erilaisten sairauksien kehittymistä juurista lähtien. Rakennamme hankkeessa reaaliajassa etenevää tutkimusta, jossa pääsemme pala palalta kiinni psykologisten ja biologisten tapahtumien vaikutuksiin myöhempiin sairausriskeihin”, Karlsson sanoo.
Suurennuslasin alla äidin raskausajan stressi
Tutkijat ovat mitanneet ensisijaisesti äidin psyykkistä vointia, eli esimerkiksi ahdistus- ja masennusoireita ja mahdollista synnytyspelkoa. He seuraavat myös päivittäisellä tasolla, minkälaiset asiat arjessa kuormittavat ja voimaannuttavat raskaana olevaa naista. Lisäksi hankkeessa syntyy dataa raskauden aikaisista tapahtumista eli esimerkiksi isoista elämänmuutoksista, kuten erosta tai läheisen kuolemasta.
Karlssonin mukaan äidin raskausajan hyvinvointi vaikuttaa lapseen laaja-alaisesti. Hän vertaa äidin raskausajan stressiä puun runkoon: siitä kasvavat oksat ovat erilaisia sairauksia, jotka voivat olla lapsesta riippuen vaikkapa allergiaa, astmaa tai masennusta.
Raskausajan jälkeen tutkijat ovat tarkkailleet myös äidin ja lapsen vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen ennustamattomuus heijastuu lapsen aivojen kehitykseen, Karlsson sanoo.
“Neuropsykologinen tutkimustiimimme nauhoittaa vuorovaikutustilanteita videolle ja laskee, kuinka monta kertaa äiti vaikkapa koskee lasta, puhuu hänelle tai antaa lelun. On selvinnyt, että mitä ennustettavimmin äiti käyttäytyy, sitä paremmin esimerkiksi lapsen työmuisti toimii.”
Tutkijoiden kiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain äiteihin, vaan hankkeessa on tutkittu myös esimerkiksi isien varhaisia stressikokemuksia. Kaksi vuotta sitten tutkijat esimerkiksi havaitsivat, että isän lapsuusajan stressi voi vaikuttaa jälkikasvun aivojen rakenteisiin.
Kokemushaastatteluita ja sipulin tavoin kasvavia hampaita
Kun FinnBrain-hanke käynnistyi yli 10 vuotta sitten, mukana oli 4000 perhettä Turusta, lähikunnista ja Ahvenanmaalta. Luku on sittemmin pienentynyt muutamalla sadalla.
Tähän mennessä lapsilta on otettu säännöllisesti aivojen magneettikuvia sekä veri-, hius- ja ulostenäytteitä – suolistomikrobien ja persoonallisuuden välillä on havaittu yhteys. Lasten hampaista puolestaan tutkitaan, onko heillä ollut jo sikiöaikana esimerkiksi elimistössä oleviin raskasmetalleihin tai muoveihin liittyviä altistuksia. Myös tulehdusmarkkereita voidaan tutkia hampaista.
“Hammas kasvaa vähän niin kuin sipuli. Sieltä pystytään ajoittamaan aika tarkasti, milloin altistus on tullut”, Karlsson sanoo.
Lisäksi lapset käyvät psykologin vastaanotolla, jossa heille tehdään muun muassa muistitestejä ja lapsuuden kokemuksia selvittäviä adverse childhood experience (ACE) -haastatteluita. Karlssonin mukaan lasten traumaattiset kokemukset, kuten emotionaalisten tarpeiden laiminlyönti tai pahimmillaan seksuaalinen hyväksikäyttö, lisäävät riskiä sairastua esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin, sepelvaltimotautiin ja Alzheimerin tautiin.
“Meitä jännitti aluksi, miten nyt 9-vuotiaat lapset suhtautuvat haastatteluihin. Kokemuksemme ovat kuitenkin olleet todella positiivisia. Lapset ovat ottaneet haastattelut vastaan hyvin, eivätkä ole kavahtaneet vaikeista asioista puhumista”, Karlsson sanoo.
Trauman kokenut lapsiperhe on huono leikkauskohde
Hasse Karlssonin johtamassa tutkimuksessa suhtaudutaan ihmiseen kokonaisuutena. Se on erityistä tällä tutkimusalalla, sillä stressin biologiaa ei ole ennen FinnBrain-hanketta juurikaan tutkittu. Psykosomaattisen tutkimuksen kenttä on Karlssonin mielestä kuitenkin muuttunut rajusti parempaan päin sitten hankkeen perustamisen vuonna 2010.
“Kehon ja mielen yhteyden tiedostamisella on iso merkitys terveydenhuollossa. Punnitsemisen ja mittaamisen lisäksi vastaanotoilla olisi tärkeää käydä läpi perheiden elämäntilanteita”, hän sanoo.
Siksi FinnBrain-hankkeen tutkijat käyvät kouluttamassa esimerkiksi terveydenhoitajia ja neuvolatyötenkijöitä. Erilaisten elämäntilanteiden kohtaaminen ja stressialtistuksiin reagoiminen on aina ajankohtaista – varsinkin nyt, kun lapsiperheet ovat milloin minkäkin hallituksen leikkausuhan alla.
“Päättäjien pitäisi ymmärtää, että viimeinen porukka, jolta kannattaa leikata, on stressille altistuneet ja traumoja kokeneet lapsiperheet”, Karlsson sanoo.
