Steiner-rahaston jatkokoulutus- ja projektiapurahojen seuraava hakuaika on 24.12.2022-31.1.2023! Tämä apurahahaku EI koske tutkimusapurahoja!

Liisa Kuula

Liisa Kuula

Unen ja nukkumisen merkitys on noussut viime vuosina julkisen terveyskeskustelun kärkeen. Ihmiset ovat yhtäältä pohjattoman kiinnostuneita mittaamaan omaa untaan, mutta toisaalta myös erilaiset uniongelmat ja –häiriöt lisääntyvät. Usein nämä ilmiöt ovat myös kietoutuneet toisiinsa siten, että hyvän unen tavoittelusta tulee mitattava suoritus, joka vastavuoroisesti lisää esimerkiksi nukahtamisongelmia.

Oma lukunsa ovat nuoret ja nuoret aikuiset, joiden elämässä on meneillään paljon kehityksellisesti merkittäviä seikkoja. Itsenäistymisen harjoittelu, erilaiset kokeilut ja oman persoonan etsiminen suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön luo otollisen hetken murtautua ulos vakiintuneesta nukkumisrytmistä. Uniautonomian hakeminen teinivuosien aikana saattaa käynnistää vuorokausirytmissä häiriöitä, esimerkiksi viivästyneen unijakson. Irtaantuminen lapsuuden kodista ja opiskeluvelvoitteiden paineet tuottavat niin ikään monelle vapaapudotuksen uni-valverytmeistä.

Unen merkitys terveydelle on kiistaton. Mielenterveyden haasteisiin liittyy lähes poikkeuksetta muutokset nukkumisessa, esimerkiksi unen kestossa, laadussa ja ajoituksessa. Nämä voivat olla ensimerkkejä siitä, että mielen hyvinvointi alkaa kärsiä. Erilaiset ahdistusoireet ja –häiriöt ovat mielialahäiriöiden ohessa merkittävimpiä psyykkisiä ongelmia joita ilmenee nuoruusvuosina. Näiden yhteisesiintyvyys univaikeuksien kanssa on erittäin yleistä, ja toisinaan on vaikea sanoa, kumpi onkaan ensisijainen häiriö tai oire. Usein nukkumisen korjaaminen vaikuttaa mielialaan, ahdistukseen ja stressioireiluun nopeasti, joten unen huoltoon ja unihäiriöiden tunnistamiseen kannattaa panostaa jo hyvissä ajoin.

Näihin teemoihin keskittyy SleepHelsinki!-tutkimus. Pyrkimyksenämme SleepHelsinki!-projektissa on ollut tunnistaa erityyppisiä syitä uniongelmien ja viivästyneen uni-valverytmin ilmenemiseen, sillä tyypillisesti ongelmien taustalla olevat tekijät ovat hyvin kirjavia: yhtäältä stressaavat olosuhteet voivat laukaista unettomuusoireita, toisaalta heikot itsesäätelytaidot voivat johtaa kroonisesti viivästyneeseen nukkumaanmenoon. Pelkkää unen kestoa tai ajoitusta tarkastelemalla nämä ilmiöt voivat näyttää melko samankaltaisilta, vaikka ne ovat täysin erityyppisten tapahtumaketjujen seurauksia. Erilaiset tavat mitata unta, vuorokausirytmiä, stressiä ja mielen hyvinvointia aikuisuuden alkuvaiheessa voivat paljastaa aiemmin tuntemattomia mekanismeja unen ja mielen hyvinvoinnin välillä. Tällä hetkellä käytämme mittauksissamme hyvin monipuolisia laiteita aina EEG:stä sykevälivaihteluun. Pyrimme myös reagoimaan nopeasti uusiin mittausinnovaatioihin. Mahdollisimman kattavien tarkasteluiden pohjalta voidaan tuottaa arvioita siitä, mikä on biologisen vuorokausirytmiin yksilöllinen pituus ja kuinka paljon unta kukin tarvitsee.

Isot muutokset, suuret tunteet ja kasvamisen väistämättömyys tekevät siirtymän lapsuudesta aikuisuuteen melko dramaattiseksi, ja tämä näkyy myös nuorten nukkumiskäytöksessä. Oma tutkimukseni on pyrkinyt löytämään yhteyksiä unen ja sekä kehon että mielen hyvinvoinnin välillä eri kehitysvaiheissa. Tähän yhteyteen liittyen olen myös kiinnostunut kehittämään tapoja parantaa unta, sillä nukkuminen voi toimia myös hoidollisena väylänä. Tällä hetkellä erityisen mielenkiintoista tutkimuskentällä on eri univaiheiden rooli mielialan ja ahdistusoireiden ilmenemisessä: varsinkin aamun vilkeuni- eli REM-unijakso saattaa suojata kuormittavien tunteiden kielteisiltä vaikutuksilta. Viivästynyt unirytmi tyypillisesti lyhentää aamun unta, mikä vastavuoroisesti myös vähentää REM-unen määrää ja voi aiheuttaa paljonkin haittaa mielenterveydelle.

Nuoruuden erityispiirteet liittyvät aivojen dynaamiseen kehitykseen, mikä näkyy niin unikäyttäytymisessä kuin mielen hyvinvoinnissakin. Kun asetelmaan vielä lisätään monimutkaiset sosiaaliset suhteet, voi kokonaisuus olla arjen sujumisen kannalta haastava. Tästä hyvänä esimerkkinä on viime vuonna julkaistu tutkimuksemme, joka tarkasteli ensimmäisten romanttisten seurustelusuhteiden yhteyttä nukahtamisvaikeuksiin ja masennusoireiluun. Tytöt, jotka kokivat olevansa rakastumisen alkuhuumassa, kärsivät sekä masennukseen verrattavissa olevista mielialaoireista, että nukkumisongelmista. Niin unen kesto, laatu kuin ajoituskin kärsivät voimakkaista tunteista joita ikäkauteen ja kehitysvaiheeseen liittyy.

Monipuolisia mittausmenetelmiä hyödyntämällä olemme pystyneet profiloimaan erityyppisiä nukkujia, ja esimerkiksi hyödyntämään ihon lämpötilaa yhtenä vuorokausirytmin mallinnuskeinona. Stressireaktiivisuutta olemme kvantifioineet sylkinäytteiden kortisolipitoisuuksien perusteella, mikä on vuosikymmenten saatossa luotettavimmaksi osoittautunut standardi. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön tuella olemme saaneet sylkinäytteet analysoitua; kuluneen vuoden aikana olemme ruvenneet myös mittaamaan stressiä ihon sähkönjohtavuuden avulla, mikä on osoittautunut mielenkiintoiseksi tavaksi jäljittää nopeita yksilöllisiä reaktioita ympäristön haasteisiin. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö on tukenut myös tarkkojen univaihemittausprotokollien luomista unilaboratoriossa.

SleepHelsinki!-tutkimushankkeen kokonaistavoitteena on löytää yksilöllisiä keinoja uni-valverytmin hallintaan. On ensiarvoisen tärkeää kohdistaa mahdolliset interventiot oikein, sillä eri syistä johtuviin häiriöihin ja ongelmiin toimivat erilaiset ratkaisut. Jo nyt tiedetään, että kirkasvalohoito, univalmennus tai psykoedukaatio voivat osaltaan vahvistaa unen vaikutusta mielen ja kehon hyvinvointiin, mutta jatkossa olisi tärkeää tunnistaa esimerkiksi ne nuoret, joiden stressireaktiivisuus ei yön aikana pääse laskemaan tavallisella tavalla. Nämä nuoret voivat hyötyä erityyppisistä tukikeinoista kuin vaikkapa ne nuoret, joilla stressireaktiivisuus on ympäri vuorokauden latistunutta ja tasaista.

Tutkimuksemme Helsingin yliopiston Sleep & Mind –ryhmässä pyrkii selventämään näitä ilmiöitä ja tuottamaan käyttökelpoisia ratkaisuja niin tutkimuskäyttöön, kliiniseen yhteistyöhön kuin myös nuorten arkeen. Tieteellinen julkaiseminen ja monipuolinen tieteen popularisointi ovatkin merkittävässä roolissa, kun etsimme keinoja välittää kohderyhmän kannalta kiinnostavia löydöksiä.

Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö on tukenut toistuvasti Helsingin yliopiston Sleep & Mind –ryhmän (https://www2.helsinki.fi/en/researchgroups/sleep-and-mind ) hankkeita. Tuki kattaa tärkeän osan hankkeiden jatkumiseen ja joustavaan kehittymiseen tarvittavasta rahoituksesta. Olemme sen avulla voineet myös tehdä nopeita ratkaisuja silloin kun niille on ollut tarvetta, esimerkiksi koronaviruspandemian takia.

Säätiön tuki on myös ollut osoitus siitä, että nukkumisen tutkiminen on tieteellisesti arvokasta ja että kehittyvä teknologia voidaan validoinnin ja tutkimuksen kautta integroida vakiintuneeksi osaksi unilaboratorioiden työkalupakkia. Kiitämme lämpimästi Signe ja Ane Gyllenbergin säätiötä!

Liisa Kuula

Liisa Kuula