Laura Merras-Salmio - Syömishäiriöiden esiintyminen pikkulapsilla ei ole harvinaista – taustat eroavat teini-iän syömishäiriöistä

Matka kohti parempaa ymmärrystä ja hoitoa

Syömishäiriö yhdistetään yleensä teini-ikäisiin ja nuoriin aikuisiin, mutta ne voivat yllättäen koskea myös kaikkein nuorimpia, pikkulapsia. Tutkimusprojektimme, "Pikkulasten syömishäiriöiden esiintyminen ja hoidon parantaminen lastentautien somaattisessa hoidossa", pyrkii valottamaan tätä varsin monimutkaista aihealuetta.

Syömishäiriöt voivat ilmetä pikkulapsilla monin eri tavoin, ja niiden tunnistaminen voi olla haastavaa. Erilaiset hyvin vaikeat imeväisiän ja varhaislapsuuden sairaudet altistavat syömisen ongelmille ja letkuravinnon väliaikainen käyttäminen on usein tarpeen lapsen normaalin ravitsemustilan ja kehityksen ylläpitämiseksi. Tällaisia sairauksia ovat mm. vaikeat synnynnäiset sydänviat, suoliston kehitysviat, hermoston kehitysviat ja syöpäsairaudet. On tärkeää kuitenkin ymmärtää, että pikkulasten syömishäiriöiden taustalla voi olla monia syitä biologisten syiden lisäksi, kuten psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Osa letkuravitsemusta sairauden aktiivisen hoidon aikana tarvitsevista lapsista jääkin riippuvaiseksi letkuravinnosta, ilman että biologinen syy on enää vaikuttamassa syömiseen. Joskus pikkulapselle voi kehittyä syömishäiriö ilman altistavaa muuta sairautta, tai sairauden osuus on vähäinen.

Nykyiset hoitokeinot ja niiden haasteet

Syömishäiriöiden tunnistaminen pikkulapsi-iässä on kimuranttia, sillä normaalin ja epänormaalin syömisen raja on häilyvä - ja lapsen kehitystasosta ja joskus kulttuuriinkin sidoksissa. Letkuravinnosta riippuvaisuus on äärimmäinen tilanne, jossa lääketieteellinen hoitotiimi on avainasemassa huomaamaan, milloin syömisen esteenä ei ole enää itse sairaus vaan on kehittynyt uudenlainen, psykologinen este syömiselle. Letkuravinnosta vieroittaminen on tällöin haasteellista ja vaatii hyvin kokonaisvaltaista kuntoutusta, moniammatillisen työryhmän toimesta.

Tutkimuksemme keskeisenä tavoitteena on kehittää erikoissairaanhoitoon yhtenäisiä hoitokäytäntöjä, jotka ottavat huomioon pikkulasten erityistarpeet ja perheiden roolin hoidossa. Tämä sisältää koulutuksen ja tuen tarjoamista sekä vanhemmille että terveydenhuollon ammattilaisille. On myös tärkeää, että hoitomenetelmiä jatkuvasti arvioidaan ja kehitetään perustuen uusimpaan tutkimustietoon ja käytännön kokemuksiin.

Tutkimusprojektimme tavoitteet

Projektimme tavoitteena on paitsi lisätä ymmärrystä pikkulasten syömishäiriöistä erityisesti ammattilaisten keskuudessa, mutta myös luoda konkreettisia työkaluja ja suosituksia hoidon parantamiseksi. Tämä sisältää muun muassa:

• Laajempi tietoisuus: Lisäämällä tietoisuutta ja koulutusta syömishäiriöistä ammattilaisille voimme estää syömispulmien pitkittymistä. Lievemmissä tilanteissa syömisongelman havaitseminen ajoissa mahdollistaa oikean hoidon käynnistymisen ja voi estää vajaaravitsemuksen syntymistä ja letkuravintoriippuvuutta.

• Tutkimuspohjaiset käytännöt: Selvitämme nykyisen letkuravitsemuksesta riippuvaisten lasten kuntoutuksen haasteet ja onnistumiseen liittyvät tekijät parantaaksemme kuntoutuksen turvallisuutta ja tehokkuutta. Selvitämme tekijöitä, jotka johtavat letkuravitsemuksen tarpeeseen ylipäänsä.

Tulevaisuuden näkymät ja päämäärät

Syömishäiriöiden ymmärtäminen ja hoitaminen pikkulapsilla on monella tapaa vielä alkuvaiheessa. Kansainvälisesti ongelma on tunnistettu, mutta hoitokeinot ovat vielä rajalliset. On kuitenkin selvää, että varhainen interventio ja perheen tukeminen ovat avainasemassa onnistuneen hoidon kannalta. Toivomme että tuloksemme ja havaintomme voivat osaltaan parantaa pikkulasten syömishäiriöiden hoitoa ja ehkäisyä tulevaisuudessa.

Laura Merras-Salmio

Lastenlääkäri, dosentti

Työryhmä:

Josefine Limnell, lastenlääkäri, väitöskirjatutkija

Maisa Keski-Kuha, ravitsemusterapeutti, pro gradu -tutkija

Jetta Tuokkola, ravitsemusterapeutti, dosentti

Mari Ahlroos, ravitsemusterapeutti

Kaarina Kukkonen, lastenlääkäri, dosentti

Päivi Peldan, lastenlääkäri