Carola Ray - Lasten ja perheiden luontokäynnit ja luontoyhteys: yhteys elintapoihin ja hyvinvointiin?

Huoli lasten luontoyhteyden heikkenemisestä ja lasten liikkumisen vähenemisestä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä (Natural England 2009; Skar & Krogh 2009, Kokko & Hämylä 2025). Säännöllisesti luonnossa viettämän ajan positiivisista vaikutuksista lapsen henkiseen ja fyysiseen terveyteen on raportoitu (Fyfe-Johnson et al 2021). Luonnossa liikkuminen on yhteydessä erityisesti lapsen kognitiivisten ja sosiaalisten valmiuksien kehittymiseen (Chawla 2015). Aiempien tutkimusten mukaan luonnossa vietetty aika on yhteydessä erityisesti parempaan keskittymiskykyyn, vähäisempiin käyttäytymishäiriöihin ja parempaan mielenterveyteen (Chawla 2015, Flouri et al 2014).

Kaikilla lapsilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia luontokäynteihin. Siksi asetimme Naturkraft-tutkimushankkeessa tavoitteeksemme selvittää ensin mitkä tekijät yhdistävät niitä lapsiperheitä, jotka liikkuvat usein luontoympäristössä. Millaiset sosiodemografiset tekijät voivat olla yhteydessä luonnossa liikkumiseen? Entä mitkä ovat suurimmat esteet luonnossa oleskeluun? Olemme käyttäneet tutkimukseemme tietoa kolmesta eri tutkimuksesta (Naturkraft-tutkimus, DAGIS-poikkileikkaus- ja interventiotutkimus). Tutkimme yhteensä noin 3000 perhettä, jotka viettivät lasten kanssa aikaa luonnossa useammin kuin kerran viikossa. Yhdistävänä tekijänä oli että kotitaloudessa oli kaksi aikuista (Kokkonen et al 2021a). Selvisi myös, että tutkimukseen osallistuvat lapset olivat nuoria, äiti ei ollut työelämässä, perheen taloudellinen tilanne oli hyvä tai koettiin hyväksi ja että kyselyyn vastanneella oli alemman asteen koulutus (Kokkonen et al 2021a). Kolme suurinta estettä yhteisen ajan viettämiselle luonnossa lapsen kanssa olivat ajanpuute, oli vaikeata lähteä ulos sekä että käytössä ei ollut sopivia kulkuvälineitä, joilla olisi päässyt luontoon (Gustafsson et al 2021).

Yhteys luonnossa oleskelun ja mielenterveyden välillä on osoitettu aiemmissa tutkimuksissa, ja me halusimme selvittää, miten vanhempien mielenterveys kytkeytyy siihen, että he viettävät säännöllisesti aikaa luonnossa lastensa kanssa. Selvitimme vanhempien positiivista mielenhyvinvointia lyhyellä kyselyllä (engl. Short Warwick Edinburgh Mental Wellbeing Scale; Stewart-Brown et al 2009). Tutkimuksemme osoitti, että mitä vahvempi kokemus hyvinvoinnista vanhemmilla oli, sitä enemmän he viettivät aikaa luonnossa lastensa kanssa (Gustafsson et al. 2021). Kyseessä oli poikkileikkaustutkimus, joten voitiin olettaa tuon yhteyden vaikuttavan myös toisinpäin eli mitä useammin vanhempi viettää aikaa lasten kanssa luonnossa, sitä vahvempi on hänen hyvinvointinsa. Monet pienten lasten perheet ilmoittavat kokevansa stressiä ja jaksamisen puutetta arjessa (Vuorenmaa 2018). Voisi ajatella, että luonnossa liikkuminen lisäisi osaltaan vanhempien jaksamista arjessa ja että vanhempia voisi kannustaa luontokäynteihin lastensa kanssa.

Tutkimuksemme tulokset osoittavat vanhempien ja lasten säännöllisellä luontoliikkumisella olevan muitakin myönteisiä vaikutuksia. Mitä useammin vanhemmat ilmoittivat viettävänsä aikaa luonnossa pienten lastensa kanssa, sitä korkeampi fyysinen aktiviteetti oli tutkimukseen osallistuneilla 3–6-vuotiailla lapsilla (Kokkonen et al 2021b). Tulokset osoittivat yhteyksiä useammin luonnossa liikkumisen ja yöunen pituuden ja unenlaadun välillä (Kokkonen et al 2021b). Myös aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet että luonnossa viettämä aika lisää pikkulasten liikkumista (Fyfe-Johnson et al 2021). Tällä hetkellä selvitämme, onko usein toistuva luonnossa liikkuminen yhteydessä pikkulasten ruutuaikaan. Hypoteesimme mukaan säännöllinen luonnossa liikkuminen ”varastaa” aikaa lasten digitaalisten laitteiden käytöltä. Suomessa julkaistaan vuonna 2025 suositus lasten digitaalisten laitteiden käyttämisestä (Lindberg & Francke 2024). Jos toistaiseksi julkaisemattomat tutkimustuloksemme osoittavat, että usein toistuvat ja säännölliset luontokäynnit ovat yhteydessä vähempään digitaalisten laitteiden käyttöön, luontokäyntejä voisi kenties tulevaisuudessa suositella keinoksi vähentää pikkulasten ruutuaikaa.

Luontoyhteys on käsite, jonka mukaan ihminen kokee yhteyttä luontoon, nauttii luonnosta ja tuntee sekä empatiaa että vastuuta luonnosta (Cheng & Monroe 2012). Osoitimme tutkimuksessamme, että 3–6-vuotiaiden usein tapahtuvalla luonnossa liikkumisella on yhteys vahvempaan luontoyhteyteen (Kokkonen et al 2023). Vastaavan kaltaisesta yhteydestä on raportoitu aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa (Cheng & Monroe 2012). Vahvalla luontoyhteydellä on vaikutusta lapsen terveyteen, ja suomalaisessa tutkimuksessa osoitettiin hiljattain, että sillä on vaikutusta sekä lapsen psyykkiseen että fyysiseen hyvinvointiin (Arola et al 2023). Lapsuuden varhaisilla luontoelämyksillä on merkitystä luontoyhteyden syntymiselle, suuremmalle halukkuudelle suojella luontoa ja viettää aikaa luonnossa aikuisena (Rosa et al. 2018; Calogiuri 2016). Vähemmän on sen sijaan tutkittu sitä, miten luonnossa liikkuminen tai pikkulapsiaikana muodostunut luontoyhteys ennakoivat kouluikäisten lasten luontoyhteyttä.

Olemme kiitollisia Signe ja Ane Gyllenbergin säätiölle mahdollisuudesta tutkia pikkulapsiperheiden luontoliikuntaa ja sen vaikutuksia lasten psykososiaaliseen ja fyysiseen terveyteen näin laajamittaisesti. Ikäryhmässä on aikaisemmin tehty vain vähän tutkimuksia. Tutkimustuloksiamme on sovellettu Folkhälsanin terveydenedistämistyöhön, jossa perheitä tuetaan ja kannustetaan viettämään yhteistä aikaa luonnossa. Jatkossa seuraamme pikkulapsia kouluikään saakka ja selvitämme kouluikäisten lasten luonnossa liikkumista ja luontosuhdetta sekä niiden yhteyttä sekä lasten stressinsäätelykykyyn että yleiseen hyvinvointiin.

Carola Ray

Dosentti, vanhempi tutkija ja Naturkraft-tutkimushankkeen vastuututkija

Folkhälsanin tutkimuskeskus

Lähdeluettelo

Arola, T., Aulake, M., Ott, A., Lindholm, M., Kouvonen, P., Virtanen, P., & Paloniemi, R. 2023. The impacts of nature connectedness on children’s well-being: Systematic literature review. Journal of Environmental Psychology, 85, 101913.

Calogiuri, G., 2016. Natural environments and childhood experiences promoting physical activity, examining the mediational effects of feelings about nature and social networks. International Journal of Environmental Research and Public Health, 13(4).

Chawla, L. 2015. Benefits of nature contact for children. Journal of Planning Literature, 30(4), 433-452.

Cheng, J., Monroe, M. 2012. Connection to nature: Children’s affective attitude toward nature. Environment and Behavior, 44(1), 31-49.

Flouri, E., Midouhas, E., Joshi, H. 2014. The role of urban neighborhood green space in children’s emotional and behavioral resilience. Journal of Environmental Psychology, 40, 179-186.

Fyfe-Johnson, A. L., Hazlehurst, M. F., Perrins, S. P., Bratman, G. N., Thomas, R., Garrett, K. A., Hafferty, K. R., Cullaz, T. M., Marcuse, E. K., & Tandon, P. S. 2021. Nature and Children’s Health: A Systematic Review. Pediatrics, 148(4), e2020049155.

Gustafsson, J., Ojala, A., Hiltunen, P., Engberg, E., Wiklund-Engblom, A., Törnwall, N., et al. 2021. Parental Mental Well-Being and Frequency of Adult-Child Nature Visits: The Mediating Roles of Parents’ Perceived Barriers. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(13), 6814.

Kokko, S. & Hämylä, R. (toim.) 2024. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2024. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2025:1.

Kokkonen, J-M., Vepsäläinen, H., Abdollahi, A., Paasio, H., Ranta, S., Erkkola, M., et al. 2021b. Associations between Parent–Child Nature Visits and Sleep, Physical Activity and Weight Status among Finnish 3–6-Year-Olds. International Journal of Environmental Research and Public Health, 2021a; 18(23), 12426.

Kokkonen, J-M., Gustafsson, J., Paasio, H., Wiklund-Engblom, A., Törnwall, N., Erkkola, M., et al. 2021a. Sosiodemografisten tekijöiden yhteys lapsiperheiden luonnossa liikkumiseen. Liikunta ja tiede, 05:109-118.

Kokkonen, J.-M., Engberg, E., Simonsen, N., Wackström, N., Ray, J., & Ray, C. 2023. Adult–Child Nature Visits Associate with 2- to 7-Year-Old Children’s Nature Connectedness. Ecopsychology, 15(2), 193–203.

Lindberg P, Francke L. 12.12.2024. Rekommendationer för barns och ungas användning av digitala enheter på fritiden tas fram – THL och UBS bildar expertnätverk för samarbete. https://thl.fi/sv/-/rekommendationer-for-barns-och-ungas-anvandning-av-digitala-enheter-pa-fritiden-tas-fram-thl-och-ubs-bildar-expertnatverk-for-samarbete. Refererat till 11.7.2025

Natural England. 2009. Childhood and nature: A survey on changing relationships with nature across generations. Cambridgeshire: Natural England. 32 p.

Rosa, C., Profice, C., Collado, S. 2018. Nature Experiences and Adults' Self-Reported Proenvironmental Behaviors: The Role of Connectedness to Nature and Childhood Nature Experiences. Frontiers in Psychology, 26;9:1055.

Skar, M., Krogh, E. 2009. Changes in children's nature-based experiences near home: From spontaneous play to adult-controlled, planned and organised activities. Children's Geographies, 7(3), 339-354.

Stewart-Brown S, Tennant A, Tennant R, Platt S, Parkinson J, Weich S. 2009. Internal construct validity of the Warwick-Edinburgh Mental Well-being Scale (WEMWBS): a Rasch analysis using data from the Scottish Health Education Population Survey. Health Qual Life Outcomes, 19;7:15.

Vuorenmaan M. Pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointi 2018. Tilastoraportti 10/2019, THL. Refererat till 11.7.2025. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050214035