Tia Mäkelä - Synnytyskokemus ansaitsee tulla kuulluksi

Synnytys on naisen ja hänen perheen elämän isoimpia käännekohtia. Olen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja onneksi työssäni suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin ja synnytyskokemus on hyvä ja synnyttäjälle voimaannuttava. Näin ei kuitenkaan valitettavasti aina ole. Lisäksi joskus synnytyksen objektiivisten tapahtumien ja synnyttäjän kokemuksen välillä on valtava ristiriita. Synnytystilanteen ulkoisten tapahtumien perusteella ei voikaan päätellä kokeeko synnyttäjä tilanteen jälkikäteen huonona, sillä jokainen kokemus muodostuu tapahtumien omakohtaisesta tulkinnasta1.  Pahimmillaan synnytyskokemus on jopa traumaattinen ja johtaa traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD)2,3. Ei kuitenkaan tiedetä, ketkä lopulta sairastuvat synnytyksen jälkeiseen PTSD:hen.

Sekä huonon synnytyskokemuksen että synnytyksen jälkeisen PTSD:n tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja hoito on tärkeää, sillä molemmat aiheuttavat merkittävää haittaa ja kärsimystä synnyttäneelle itselleen ja hänen koko perheelleen2,3. Ne saattavat esimerkiksi häiritä vuorovaikutussuhteen kehittymistä syntyneeseen lapseen, aiheuttaa synnytyspelkoa, synnytyksen jälkeistä masennusta, vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen ja tulevaisuuden lapsihaaveisiin2,3. 

Koska synnytystilanteen ulkoisista tapahtumista ei voi päätellä synnyttäjän kokemusta, kokemuksesta tulee kysyä. Parhaasta mittarista tai mittauksen ajankohdasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä4,5. On myös huomioitava, että synnytyksen jälkeistä PTSD:tä voi olla erityisen vaikea tunnistaa. Traumatisoitunut saattaa elää näennäisesti normaalia elämää ja vältellä kaikkea tapahtumasta muistuttavaa. Hän ei usein myöskään hae itse apua, koska ei halua muistaa tai puhua tapahtuneesta2. Työssäni olen huomannut, että traumatisoituminen saattaa tulla esiin vasta myöhemmin, esimerkiksi uuden raskauden myötä. PTSD:n oirekuva ei myöskään ole välttämättä selkeä ja saattaa peittyä esimerkiksi masennusoireiden alle2. Ei ole olemassa seulontatyökalua traumatisoitumisriskissä olevien naisten varhaiseen tunnistamiseen.

HYKS-alueen sairaaloissa ensimmäisen ultraääniseulonnan yhteydessä 17 kuukauden aikavälillä tarjottiin kaikille mahdollisuutta osallistua tutkimukseeni. Väitöskirjatutkimukseni perustuu näihin osallistuneisiin, joista saatiin tietoja kyselykaavakkeiden avulla alkuraskaudessa (osallistuneita naisia 3853 ja heidän puolisoitaan 3020) ja kolme kuukautta synnytyksen jälkeen sekä samojen naisten tietoihin sairaskertomusmerkinnöistä, syntyneiden lasten rekisteristä ja hoitoilmoitusrekisteristä vuosi synnytyksen jälkeen. Koska PTSD voi olla vaikea tunnistaa ja parhaasta synnytyskokemusmittarista ei ole yksimielisyyttä, PTSD:tä ja synnytyskokemusta kartoitetaan tässä tutkimuksessa useammalla eri tavalla.

Väitöskirjatutkimukseni päätavoitteina on

1. selvittää, ketkä synnyttäjistä sairastuvat synnytyksen jälkeiseen PTSD:hen.
2. löytää käytäntöön soveltuvia työkaluja huonon synnytyskokemuksen ja traumatisoitumisriskissä olevien tunnistamiseksi.

Tutkimusten päätavoitteiden saavuttaminen antaisi mahdollisuuden huonon synnytyskokemuksen ja synnytyksen jälkeisen PTSD:n ennaltaehkäisyyn ja/tai varhaiseen hoitoon vähentäen niihin liittyviä haittoja.

Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoitus on lisätä terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta synnytyksen jälkeisestä PTSD:stä, tukea korkealaatuista synnytyksen hoitoa ja neuvolatoimintaa. Saadut tulokset toimivat lopulta aineistona äitiysneuvoloiden ja synnytyssairaaloiden henkilökunnan kouluttamiseen, toimintatapojen tarkasteluun ja parantamiseen sekä hoitosuositusten tekemiseen synnytyskokemuksen parantamiseksi ja synnytyksessä traumatisoitumisen estämiseksi. Suomessa herätti vuonna 2019 huomiota sosiaalisen median kampanja ”Minä myös synnyttäjänä”, jonka mukaan Suomessa osa naisista kokee synnytysväkivaltaa hoitohenkilökunnan osalta. Paremman synnytyskokemuksen kautta myös tällaiset äärimmäiset kokemukset pystytään todennäköisesti välttämään. Lisäksi syntyvyys Suomessa on viime vuosina laskenut rajusti6. Yhtenä selittävänä tekijänä saattaa olla huono synnytyskokemus3.

Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön myöntämä apuraha mahdollistaa poissaolon kliinisestä työstäni ja mahdollistaa siten väitöskirjani neljännen ja viimeisen osatyön tekemistä. Tuossa osatyössä 1) selvitetään miten synnytyksen jälkeinen PTSD tunnistetaan suomalaisessa terveydenhuollossa (verrataan kyselykaavakkeiden tietoja hoitoilmoitusrekisterin tietoihin), 2) selvitetään sekä vertaillaan huonon synnytyskokemuksen ja synnytyksen jälkeisen PTSD:n riskitekijöitä ja niiden eroja. Lämmin kiitos siis Signe ja Ane Gyllenbergin säätiölle merkittävästä avustuksesta!

Tia Mäkelä

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Kymenlaakson keskussairaala

Väitöskirjatutkija, tohtoriopiskelija, Helsingin yliopisto

Viitteet

1. Grekin R, O'Hara MW. Prevalence and risk factors of postpartum posttraumatic stress disorder: a meta-analysis. Clin Psychol Rev 2014 Jul;34(5):389-401.
2. Ayers S. Delivery as a traumatic event: prevalence, risk factors, and treatment for postnatal posttraumatic stress disorder. Clin Obstet Gynecol 2004;47:552–67.
3. McKelvin G, Thomson G, Downe S. The childbirth experience: a systematic review of predictors and outcomes. Women Birth. 2021;34(5):407–416.
4. Bell AF, Andersson E. The birth experience and women’s postnatal depression: a systematic review. Midwifery. 2016;39:112–123. 0
5. Nilver H, Begley C, Berg M. Measuring women’s childbirth experiences: a systematic review for identification and analysis of validated instruments. BMC Pregnancy Childbirth. 2017;17(1):203.
6. Suomen virallinen tilasto (SVT): Syntyneet [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-2391. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 19.6.2025]. Saantitapa: https://stat.fi/tilasto/synt