Säätiö täyttää 75 vuotta! Juhlavuosihaastattelussa hallituksen puheenjohtaja Per-Henrik Groop
75-vuotias Gyllenbergin säätiö nostaa psykosomatiikan tutkimuksen sen ansaitsemaan arvoon
Juhlavuoden kunniaksi säätiö myöntää merkittävälle psykosomatiikan tutkijalle tai tutkimusryhmälle 50 000 euron palkinnon. Palkinto jaetaan syyskuussa järjestettävässä juhlavuoden symposiossa. Saajaa voi ehdottaa maaliskuun loppuun saakka.
Gyllenbergin säätiön valoisan neuvotteluhuoneen takaseinällä roikkuu vieri vieressä Helene Schjerfbeckin kehystettyjä mustavalkoisia piirroksia. Viereiselle seinälle, paraatipaikalle, on ripustettu suuri muotokuvamaalaus. Se esittää miestä, jonka laajasta taidekokoelmasta piirrokset alun perin ovat: kauppaneuvos Ane Gyllenbergiä, säätiön perustajaa, testamentaattoria ja psykosomatiikan edelläkävijää Suomessa.
75 vuotta perustamisen jälkeen Gyllenbergin perintö on edelleen säätiön johtotähti. Gyllenbergin säätiö perustettiin vuonna 1949 tukemaan psykosomaattista tutkimusta, joka perehtyy mielen ja kehon yhteyksiin lääketieteessä.
“Sanon aina lääketieteen opiskelijoilleni, että ihminen on puolet psyykettä ja puolet soomaa, eli ruumista. Jos unohtaa toisen, lääkärin työ ei onnistu”, sanoo säätiön hallituksen puheenjohtaja, Helsingin yliopiston sisätautien professori Per-Henrik Groop.
Hän korostaa, että psykosomatiikan tutkimuksessa keskitytään nimenomaan terveeseen psyykeen ja sen vaikutuksiin kehoon – ei siis siihen, miten esimerkiksi mielenterveyden sairaudet vaikuttavat fyysiseen terveyteen. Gyllenbergin säätiö on tukenut esimerkiksi tutkimuksia, joissa selvitetään stressin tai koetun yksinäisyyden vaikutuksia sydänterveyteen.
Kuopuksen menetys vahvisti kiinnostusta psykosomatiikkaan
Säätiön perustajan Ane Gyllenbergin kiinnostus henkisyyteen ja psykosomatiikkaan heräsi jo nuorena. Pappilan tyttären ja pehtoorin poikana hän varttui tiukassa kurissa kristityssä perheessä. Gyllenberg kasvoi ajattelemaan äitinsä tavoin, että elämän tavoite on tavoitella totuutta ja oikeutta kaikessa, mitä tekee.
Gyllenberg ja hänen vaimonsa Signe saivat kaksostytöt. Reilu vuosikymmen sen jälkeen perheeseen syntyi hartaasti odotettu poika. Hän menehtyi vain vuorokauden päästä syntymästä. Menetys vaikutti kuopuksen siskoon niin vahvasti, että hänen näkönsä huononi yhtäkkiä merkittävästi. Tragedia seurauksineen oli olennainen sysäys Gyllenbergin elämäntyölle psykosomaattisen tutkimuksen tukijana.
Tutkimuskenttä säilyy relevanttina uudistumalla
Syksyllä 2024 Espoon Hanasaari täyttyy psykosomatiikan johtavista asiantuntijoista, kun Gyllenbergin säätiö järjestää 75-vuotissymposion. Sen teema on “Psychosomatic medicine revisited”, paluu psykosomaattisen lääketieteen äärelle. Juhlavuoden kunniaksi haluttiin sekä kääntyä kohti mennyttä että katsoa tulevaan – tutkimusala kun on muuttunut huomattavasti viime vuosikymmeninä.
“Esimerkiksi vatsahaavan ajateltiin pitkään olevan psyykkinen vaiva. Vielä 70-luvulla sitä hoidettiin leikkaamalla osia vatsalaukusta tai katkaisemalla sen hermoja. Sittemmin on käynyt ilmi, että vatsahaavan syy on yleensä infektio. Hoidoksi riittää antibioottikuuri”, Groop sanoo.
Löydöksen teki australialainen kaksikko, terveyskeskuslääkäri Barry Marshall ja patologi Robin Warren. Marshall nieli läjän helikobakteereita, sai pian sen jälkeen tulehduksen vatsalaukkuunsa, otti kuurin antibiootteja ja parani. Miehet kirjoittivat kokeilusta abstraktin ja tarjosivat sitä gastroenterologian julkaisuihin. Yksikään ei halunnut sitä julkaista.
Vuosia myöhemmin kaksikko voitti samaisesta tutkimustuloksesta lääketieteen Nobel-palkinnon.
Merkittävä rahapalkinto merkittävälle tutkimukselle
Juuri tässä piilee Per-Henrik Groopin mukaan psykosomatiikan arvo: tutkijat ja lääkärit oppivat jatkuvasti uutta sairauksista sekä niiden synnystä ja vaikutuksista ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mikään mullistus ei kuitenkaan synny yhdessä yössä, vaan löydökset ovat pitkäjänteisen tutkimustyön tulos.
Tällaisen tutkimuksen tekijöitä Gyllenbering säätiö haluaa nyt palkita 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Syyskuun symposiossa myönnetään 50 000 euron palkinto alan merkittävälle tutkijalle tai tutkimusryhmälle Pohjoismaissa. Kyseessä on huomattava palkinto Suomessa melko marginaaliselle tieteenalalle. Palkinnon saajaa voi ehdottaa säätiölle 31.3. saakka ottamalla yhteyttä apuraha- ja viestintävastaava Antonia Laszloon, antonia.laszlo@gyllenbergs.fi.
“Säätiö on tukenut psykosomaattista tutkimustyötä 1950-luvulta asti suurilla summilla. Se on säätiön olemassaolon tarkoitus. Palkinnon avulla juhlistamme tätä saavutusta ja kunnioitamme alalla tehtävää laadukasta tutkimusta”, Groop sanoo.
Palkinto jaetaan hyvään aikaan: nyt jos koskaan syvällinen ymmärrys mielen ja kehon kokonaisuudesta on tarpeen. Maailman terveysjärjestö WHO:n on kutsunut stressiä 2000-luvun terveysepidemiaksi. Saman järjestön mukaan liki 300 miljoonaa ihmistä globaalisti sairastaa masennusta. Groopia huolestuttaa.
“Etenkin nuoret voivat yhä huonommin. Sodat, ympäristökriisit ja työelämän ja opintojen vaatimukset kuormittavat. Samaan aikaan sosiaalisen median käytöllä on tutkittuja vaikutuksia mielenterveyteen. Elämme valtavan stressin keskellä.”
Totuudelle pyhitetty elämä
Kun Ane Gyllenberg kuoli vuonna 1977, hän jätti jälkeensä muutakin kuin ansioituneena liikemiehenä kartuttaneensa perinnön psykosomatiikan tutkimukselle. Yhdessä Signe-vaimon kanssa kerätty laaja taideokokoelma Schjerfbeckeineen ja Gallen-Kalleloineen on yleisölle nähtävissä Villa Gyllenbergin taidemuseossa, jonka pariskunta rakennutti elinaikanaan.
Tämä kaikki on Per-Henrik Groopille selvästi kunnia-asia. Hän puhuu mieluummin säätiön testamentaattorista kuin itsestään – eihän säätiötä olisi olemassa ilman Gyllenbergiä.
Groop kertoo kuitenkin vähän omasta taustastaan. Sisätauteihin ja munuaistauteihin erikoistuva lääkäri päätyi tutkijaksi todistettuaan diabetesta sairastavien munuaispotilaiden inhmillistä kärsimystä. Vuonna 1997 hän perusti kansallisen FinnDiane-tutkimushankkeen, joka on maailman laajin ykköstyypin diabeetikkojen lisäsairauksiin perehtyvä seurantatutkimus. Samoihin aikoihin häntä pyydettiin Gyllenbergin säätiön hallitukseen, jossa hän myöhemmin eteni jäsenestä puheenjohtajaksi. Groop toimii myös professorina Monash-yliopistossa Melbournessa.
Gyllenbergin säätiön neuvotteluhuoneessa Groop kääntää kasvonsa kohti ikkunaa, luonnonvaloon, ja osoittaa seinälle ripustettua perustajan muotokuvaa. Kehyksissä on elämä, joka perustui totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
“Ja sitä perintöä täällä ollaan hoitamassa”, hän sanoo.
Teksti: Kristiina Markkanen, vapaa kirjoittaja
